Avaan läppärin kannen ja virta näyttää olevan päällä mutta ruutu on mustana. Koitan epätoivoisesti painella kaikkia mahdollisia näppäimiä, jotta saisin näytön heräämään henkiin. Ehdin jo hermostua, kunnes virtanäppäimen painaminen saa auki valikon, josta selviää, että Windows vaatii päivitystä. Ajan päivityksen läpi ja kone toimii taas moitteettomasti.
Koska kärsivällisyyteni on huono, olen kuitenkin tapahtumien johdosta ehtinyt manata koneen jo moneen kertaan ja uhkailla uuden ostamisella. Mihin minä kuitenkaan tarvitsisin tuliterää läppäriä? Olen käyttäjänä työajan ulkopuolella todella satunnainen, eivätkä mitkään käyttämäni ohjelmat vaadi koneelta juurikaan suorituskykyä. Ja minulla sentään on kannettava, vaikka se ei minulle välttämätön vapaa-ajalla olekaan.
Tapasin hiljattain henkilön, joka työskentelee täyspäiväisesti hyväntekeväisyyden parissa. Keskustelussamme kävi ilmi, että usein ihmiset heräävät auttamaan näin joulun alla. Vuoden ympäri avun tarvitsijoita on kuitenkin yhtä paljon, mutta saatavilla oleva apu on vähäisempää. On toki hienoa, että autetaan edes jouluna, mutta olisi tärkeää muistaa, että joulu on vain kerran vuodessa.
Ihmisille on tärkeää, että heidän lahjoittamansa apu, oli se sitten rahaa, aikaa tai tavaroita, menee sellaisen asian hyväksi, joka on heille itselleen erityisen tärkeä. Nuorten opiskelujen takaamisen luulisi olevan asia, joka koskettaa monia meistä.
Suomessa ollaan jo pitkään voitu olla ylpeitä koulutuksen tasosta ja siitä, että kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus jatkaa opintoja myös peruskoulun jälkeen. Vaan onko sittenkään näin? Toisen asteen koulutus on kyllä itsessään ilmaista, mutta opiskelumateriaali vaatimukset ovat digitalisaation myötä vielä lisääntyneet ja kallistuneet. Jo kirjojen hankkiminen voi olla monelle taloudellisesti mahdotonta, puhumattakaan kannettavasta tietokoneesta, joka on nykyään pakollinen esimerkiksi lukion oppimäärän suorittamiseen.
Samaan aikaan kun 130 000 nuorella (15-29-vuotialla) ei ole omaa kannettavaa tietokonetta, yrityksiltä ja organisaatioilta menee jatkuvasti käyttökelpoisia koneita kaatopaikalle. Suomessa syntyy elektroniikkaromua vuositasolla 150 000 tonnia. Sen lisäksi, että tämä on näin auki kirjoitettuna huutava vääryys, on se myös valtava rasite ympäristöllemme.
Annetaan Suomen nuorille paremmat mahdollisuudet tulevaisuuteen kantamalla kortemme kekoon ja tarjotaan laitteille uusiokäytön myötä uusi elämä. Samalla autamme myös ympäristöämme ja tuemme omalta osaltamme kestävää kehitystä yhteiskunnassamme.
