”No on varmaan… Mutta minä kysyinkin, että minkälainen prosentti teiltä poistetuista tieto- ja viestintäteknologian laitteista päätyy uusiokäyttöön?”
Näin se keskustelu meni unessani tuossa jokin aika sitten, sillä enhän minäkään sentään noin kärkevästi alkaisi asiakasta nokittelemaan. Vaikka tottahan tuossa on joka sana. Enkä minä oikeasti unta näe työasioista. Onneksi… Vaikka aihe kyllä onkin varsin kuuma ja kiinnostava.
Uusiokäyttö sekä kiertotalous ovat hyvin uusia termejä, jotka Suomen puhekielessä vasta ottavat ensiaskeleitaan. Uudesta asiasta on kyse, siitä kertovat myös ne erilaisten raporttien ja selvitysten esiin tuomat tonnit, jotka muodostuvat tänä päivänä jätteeksi päätyvistä tieto- ja esitystekniikan laitteista.
Turhaa ja tarpeetonta?
SER-vuoret kasvavat aivan turhaan laitteista, joilla oikein käsiteltynä olisi vielä vähintään yksi kierros elämää jäljellä! Kolme vuotta vanha kannettava voi jonkun lähituen mielestä olla jo aikansa elänyt ja sopii varsin mainiosti poistettavaksi aktiivikäytöstä leasing kauden päätyttyä.
Tosiasiassa, asianmukaisesti käsiteltynä, kyseisellä kannettavalla tietokoneella voisi hyvinkin olla edessään vielä ruhtinaallisesti käyttötunteja vaikkapa oppilaitoksen varakoneena tai suurtapahtuman pressihuoneessa, mökkiläppäristä puhumattakaan. Sama pätee monitoimilaitteisiin, esitystekniikkaan sekä useimpiin mobiililaitteisiin
Kierrätystä vai uusiokäyttöä?
Kaikki tuntevat hyvin sen kolmion jonka ne vihreät nuolet muodostavat, yleisesti kierrättämistä kuvaavan tunnuksen. Kierättäminen on tärkeää, sitä ei pidä vähätellä, olisiko kuitenkin nyt aika ja paikka miettiä sitä, miten saisimme vielä hieman paremmin säästettyä ympäristöämme, arvotettua luontoamme? Miettiä, voisiko omalta yritykseltä poistuvalla tekniikalla olla vielä käyttöarvoa?
Ryhdytäänpä porukalla maistelemaan sanoja uusiokäyttö sekä kiertotalous, siinä on nimittäin tulevaisuus. Ja se homma rokkaa…
Jouko Hildén
Ekox Finland Oy – Uusiokäytön edelläkävijä
