Osalle ihmisistä nuo molemmat ovat silkkaa fantasiaa. Vaikka toisen kohdalla näin ei välttämättä tarvitsisi olla?
Ennen vuodenvaihdetta, useamman median tuotoksena, todettiin digiloikan päätyvän näillä näkymin yliastutuksi ja sitä kautta hylätyksi.
Budjeteissa vaan yksinkertaisesti ei ole, eikä niihin tule, niitä tarvittavia euroja, jotta loikkaa tavoittelevat tahot pystyisivät tekemään vaadittavat investoinnit. Budjettivajeita pohdittaessa, tuntuu että loikkaradan maaginen mittaviiva vain karkaa aina yhä pidemmälle, vieden tavoitteet aina vain kauemmas ja kauemmas.
Mitäs jos sanon, että tuota edellisen kappaleen sanomaa pohtiessanne, ratkaisu haasteeseen on ollut koko ajan tarjolla? Mutta siihen vain ei ole tartuttu? Vielä vuonna 2016 siihen ei vielä oikein oltu valmiita, mutta ehkä juuri alkanut 2017 lisäisi suvaitsevaisuutta, avarakatseisuutta ja rohkeutta, ottaa se askel ja tutustua uuteen vaihtoehtoon: Uusiokäyttö
Nykyinen malli, jossa esimerkiksi julkishallinnossa kilpailutuksia keskitetään voimakkaasti isoiksi kokonaisuuksiksi, ei juurikaan tue uusiokäytön mallia. Monet mittarit näyttävät, että terve ja avoin kilpailu tuottaa kustannustehokkaampaa palvelua, kuin voimakkaasti keskitetty toiminta? Organisaatioiden omaa päätäntävaltaa pienenetään koko ajan ja näin viedään lopulta myös mahdollisuudet tehdä ekologisesti kestäviä sekä usein vielä taloudellisesti huomattavan edullisia hankintoja.
Avaa rohkeasti omassa organisaatiossasi se vihreä ovi ja kurkista mitä siellä takana on, se voi yllättää, sen takana voi olla ”Second Chance”.
Ja tiedoksi teille tosikoille: Pomppiva Poni on majatalo tarinassa jonka ainakin osa teistä varmasti tuntee, Taru Sormusten Herrasta!
http://kontu.wiki/Pomppivan_ponin_majatalo
