On muutamia asioita, joista poliitikot ovat liikuttavan yksimielisiä. Yksi niistä on kiertotalous, jota kaikkien mielestä pitää ehdottomasti edistää.
Kiertotalous tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että tuotteiden elinkaaresta tehdään suoran janan sijaan ympyrä. Vanhassa mallissa tavara tuotetaan, kuljetetaan ja kulutetaan, ja lopuksi se päätyy pahimmassa tapauksessa kaatopaikalle tai ympäristöä roskaamaan. Kiertotaloudessa materiaalit ja tuotteet tehdään kestäviksi ja niiden käyttöikää pidennetään mahdollisimman pitkälle. Kun tuote on kulutettu loppuun, sen materiaaleista ja pakkauksesta tehdään uusia tuotteita. Hävikki ja jäte pyritään minimoimaan.
Kuulostaa hyvältä. Ja kun huomioidaan vielä se, että kiertotalous voi arvioiden mukaan tuoda Suomen talouteen 2-3 miljardin euron piristysruiskeen ja luoda tuhansia työpaikkoja, ei ole ihme, että kaikki siitä puhuvat. Joka organisaatiolla on oma kiertotalousstrategia ja joka puolueella aihe on ohjelmissa mukana.
Kiertotalous on elintärkeää, jos haluamme, että myös tulevilla sukupolvilla on säällinen elintaso. Valtionvelasta kohistaan, mutta paljon vähemmän puhutaan ympäristövelasta, jonka jättäminen lapsillemme tarkoittaa pahimmillaan elinkelvotonta planeettaa.
Talousjärjestelmää ei kuitenkaan muuteta sormia napsauttamalla. Valtaosa kuluttajille tarjolla olevista tuotteista on kaukana kestävästä, ja joka sesonki ostetaan uutta. Esimerkiksi globaali vaateteollisuus kasvoi viimeisen kymmenen vuoden aikana taantumasta huolimatta 5,5 prosentin vuosivauhtia. Samaan aikaan EU:ssa tuotetaan arviolta 16 miljoonaa tonnia tekstiilijätettä vuosittain. Lineaarinen kuluta-heitä pois -malli on vielä voimissaan.
Suuri vastuu suunnan muuttamisesta on meillä poliitikoilla. Markkinataloudessa tehokkain keino ohjata teollisuutta ja kuluttajia oikeaan suuntaan on tehdä ympäristölle haitallisista, kertakäyttöisistä yms. tuotteista kalliita. Muoviveron kaltaiset toimet sattuvat yhteen teollisuuden alaan hetkellisesti, mutta ovat välttämättömiä, jotta uutta voi syntyä.
Jo nyt suomalainen cleantech-ala on suurempi kuin metsäteollisuus. Viennistämme kolmasosa on materiaalisten tuotteiden sijaan erilaisia, usein huippuasiantuntijoiden palveluja. Poliittisten päätösten pitäisi tukea tätä kehitystä, mutta sen sijaan sorrumme usein ylläpitämään vanhaa. Tästä hyvänä esimerkkinä toimivat yritystuet, jotka valtaosin suuntautuvat vanhoille teollisuusjäteille.
Nykyisiä työpaikkoja on oman kannatuksen kannalta helpompi puolustaa kuin tulevia. Poliitikkojen tehtävä on kuitenkin katsoa kokonaisuutta. Se vaatii päätöksiä, joissa aina joku häviää. Meillä poliitikoilla pitää olla riittävästi selkärankaa tehdä ne.
Antero Vartia
Kansanedustaja
Vihreä Eduskuntaryhmä
